Täysin kypsän persikan mehut roiskuvat pitkin rinnuksiani. Jälleen kerran. Leveä hymy nousee kasvoilleni mehun valuessa pitkin suunpieliäni. Kävelen Callasin kylän pieniltä markkinoilta kohti parkkipaikkaa aamupäivän paahtavan auringon porottaessa niskaani. En yksinkertaisesti malta olla haukkaamatta yhtä juuri ostamistani persikoista. Poikkeuksellisen painavissa hedelmissä on kuin laadun takeeksi hennon parfyyminen tuoksu. Niiden mehukkuus onnistuu yllättämään kerta toisensa jälkeen. Autossa pidämme jo reilusti paperia ja puhdistusliinoja juuri näitä tilanteita varten. Taaskaan en malttanut odottaa sinne asti.
Mitä syön torilta jo ennen kotiin pääsyä?
